Minulle kaikkein merkittävin asia on perhe. Mieheni Heikki on yrittäjä ja lapset ovat nyt 9, 11 ja 12 vuotta. Aikamoinen trio! Lisäksi pakettiin kuuluvat Heikin aikuiset lapset sekä uutena tulokkaana 7 kuukautinen Theo-koira. Asumme Nummelan Hiidenrannassa, vanhassa lapsuuden kodissani. Lapset käyvät samaa Nummelan koulua kuin minä aikoinani. Elämä on ihanan arkista: työtä, harrastuksia ja remontointia. Olemme pikkuhiljaa laittaneet kuntoon isäni 1979 rakennuttamaa omakotitaloa. Seinien takaa tukipuista on löytynyt 4 vuotiaan Teean piirrustuksia – olen tullut kirjaimellisesti kotiin. Kun talo alkaa olla kunnossa, olemme siirtyneet pihahommiin. Rakastan puutarhan hoitoa, mutta oppimisen määrä on loputon.

Remontoinnin ja lasten ahkeran harrastamisen (meillä asuu 3 futaria sekä voimistelija ja cheerleading) neljän K:n (Kuskaa, Kokkaa, Kannusta ja Kustanna) jälkeen, oma aika kuluu liikuntaan, ulkoiluun, ystäviin ja yhdistystoimintaan. Olen tällä hetkellä Nummelan Kokoomuksen sekä Hiidenveden Zontien hallituksessa ja uusimpana on Nummelan koulun vanhempainyhdistyksen toiminta. Olimme perustamassa uutta yhdistystä mutta iloksemme selvisikin, että yhdistys on jo olemassa. Meidän tavoitteena on lisätä vanhempien yhteisöllisyyttä sekä tukea lasten hyvinvointia. Oman harrastuselämän tukipilari on ollut jo yli 20 vuotta nuorkauppakamaritoiminta (JCI) joka on tuonut elämääni uusia taitoja, upeita kokemuksia sekä elämänikäisiä ystäviä. Kiitos aktiivisesti harrastamisesta sain 40 vuotta täytettyäni ikijäsenyyden, senaattoriarvon, jonka puitteissa saan lopun ikääni nauttia JCI-tunnelmasta.    

Nuoruuteni Nummela oli aktiivinen. Kodin ja koulun lisäksi aikaa tuli vietettyä Nummelan yleisurheilukentällä. Olen kantanut ylpeydellä Vihdin Viestin verryttelypukua koko nuoruuteni. Vasta kun lähdin urheilulukioon Helsinkiin vaihtui seura Viipurin Urheilijoihin. Testasin myös muutaman vuoden lentopalloa ViLePan riveissä, mutta siinä oli varmasti enemmän intoa kuin osaamista. On ollut ilo huomata, että seuratoiminta on edelleen iso osa Vihdin kulttuuria. Täällä on varaa valita, mitä lajia haluaa harrastaa. 

Peruskoulu oli minulle turvallista aikaa. Saimme käydä koko peruskoulun 1. luokasta 9. luokkaan yhtenä ja samana luokkana. Siinä tuli luokkakaverit ja heidän vanhemmat tutuksi ja tuntui että kaikki vanhemmat katsoivat luokan perään. On ollut ihan huippua huomata etten todellakaan ole ainoa paluumuuttaja. Jotenkin me palaamme perheidemme kanssa tuttuun ja turvalliseen Vihtiin. Täällä on hyvä elää ja asua. Ja pakko sanoa vielä että rakastan Nummelan harjua.